KOHTAUSPÄIVÄKIRJA LETI

Alkuperäinen teksti: http://www.flairfor.com/ExerciseInducedCollapse.html (lokakuu 2009)
Vapaasti käännettynä

EIC on periytyvä sairaus, joka aiheuttaa noutajarotuisilla koirilla lyyhistymistä. EIC-mutaation olemassaolon ja kohtausten aiheutumisella on korkea riippuvuus labradoreilla. Labradoreilla vaikuttava geeni on löydetty myös kiharakarvaisilla noutajilla. EIC:llä vaikuttaisi olevan suuria eroja sen suhteen miten se ilmenee labradoreissa ja kiharoissa, joista suurimmalla osalla geneettisesti sairailla ei ole kohtauksia. Seuraava EIC-kuvaus koskee nimenomaan sairauden ilmenemistä labradoreilla. Käännöksen lähteen nettisivulla alalaidassa on linkit University of Minnesota´s Veterinary Diagnostic – laboratorioon, sieltä löydät kaavakkeet ja ohjeet saadaksesi omalle koirallesi EIC-testituloksen. Kiharakarvaisille noutajille ylläpidetään vapaaehtoista tuloslistausta EIC-testatuista koirista.

EIC on tunnistettu nuorilla aikuisilla labradoreilla. Sairautta tutkitaan perusteellisesti useiden eri organisaatioiden toimesta tavoitteena saada taudille sellainen kuvaus, jotta sen voivat tunnistaa niin koirien omistajat, eläinlääkärit ja treenarit. Edelleen tavoitteena on aikaansaada diagnoosi taudista tutkimalla sairastuneita koiria sekä selvittämällä sen syntymekanismia ja geneettistä perustaa. Tutkimusta ovat tukeneet mm. Morris Animal Foundation ja Companion Animal Healt Fund (WCVM). Seuraavassa tiivistelmä tutkimuksen tuottamisita tuloksista viimeisten seitsemän vuoden aikana. Taudinkuvaus ja kokeiden tuloksia on julkaistu eläinlääketieteellisissä julkaisuissa.

Kuka sairastuu?

EIC – rasituksessa lyyhistyminen ja huono rasituksensietokyky – oireita on kuvattu lisääntyvässä määrin ennen muuta nuorilla aikuisilla labradoreilla, joista suurin osa, mutta ei kaikki, ovat ns. field trial (meillä: metsästys)–linjaisia. Sairautta on esiintynyt sekä mustilla, ruskeilla, että keltaisilla labradoreilla, molemmilla sukupuolilla – kuitenkin noudattaen metsästyskokeissa esiintyvää väri- ja sukupuolijakaumaa (yleisin on musta uros). Ensimmäiset merkit ilmaantuvat nuorille koirille – yleisimmin 5kk – 3 v iässä (keskimäärin 14 kk). Metsästyskoekoirilla tämä ikä sattuu suurin piirtein aikaan, jolloin raskaampi lajiharjoittelu aloitetaan. Sisarukset ja muut sukua olevat koirat ovat yleisesti myös sairaita, mutta temperamentistaan ja elämäntyylistään riippuen joko oireilevat tai eivät oireile. Lyyhistymiskohtauksia saaneita koiria kuvaillaan yleensä fyysisesti erittäin hyväkuntoisiksi, lihaksikkaiksi, rotunsa priimaurheilijoiksi, jotka ovat luonteeltaan helposti innostuvia ja halukkaita työskentelijöitä.

Kohtauksen kuvaus

Sairastuneet koirat sietävät vähäistä tai kohtalaista rasitusta, mutta 5-20 minuutin raskas harjoittelu / liikunta, johon yhdistyy äärimmäinen innostuneisuus aikaansaa ensin heikkoutta ja sitten varsinaisen kohtauksen. Vaikeasti sairaat koirat saattavat lyyhistyä aina kun ne saavuttavat tietyn rasitustason – toiset vain satunnaisesti. Kaikkia lyyhistymiskohtaukseen vaikuttavia tärkeitä tekijöitä ei vielä ole täysin selvitetty.

Ensimmäinen oire on yleensä keinahteleva tai väkinäinen askel. Takajalat heikentyvät niin etteivät enää pysty kantamaan painoa. Monet koirat jatkavat menoaan kohtauksesta huolimatta raahaten takaosaansa. Joidenkin koirien koordinaatiossa näkyy ongelmia, erityisesti takaosassa – askel on laaja, pitkä ja irtonainen sen sijaan, että olisi lyhyt ja jäykkä, joka on yleinen lihasten voimattomuusoire. Joillakin koirilla takaosan lyyhistyminen etenee etuosan voimattomuustilaan ja joskus kokonaisvaltaiseen liikuntakyvyttömyyteen. Jotkut koirat näyttävät menettävän tasapainonsa ja saattavat kaatua, erityisesti kun ne palautuvat täydellisestä lyyhistymisestä. Useimmat kohtauksen saaneet koirat ovat täysin tajuissaan ja valppaina, edelleen yrittäen juosta tai noutaa, mutta jopa 25% koirista vaikuttaa pökertyneeltä tai poissaolevilta kohtauksen aikana.

On yleistä, että oireet pahenevat 3-5 minuutin ajan, vaikka rasitus olisikin loppunut. Huom! Muutama sairas koira on kuollut joko rasituksessa tai välittömästi toipuessaan kohtauksesta, joten sairaaksi tiedetyn koiran rasitus tulee keskeyttää välittömästi, kun ensimmäiset oireet koordinaation puutteista tai huojumisesta ilmenevät.

Suurin osa koirista palautuu nopeasti ja ovat normaaleja 5-25 minuutin kuluessa ilman jäljelle jäävää heikkoutta tai jäykkyyttä. Koirat eivät ole tuskissaan kohtauksen aikana tai toivuttuaan. Lihasten hierominen tai palpaatio (käsin tunnustelu) ei aiheuta kipua. Koirat eivät myöskään ole jäykkiä, kipeitä tai ontuvia toivuttuaan.

Ruumiinlämpö

EIC-koirilla ruumiinlämpö on levossa normaali, mutta lähes poikkeuksetta kohoaa dramaattisesti kohtauksen aikana. Kokein on kuitenkin osoitettu, että kliinisesti normaaleilla labradoreilla raskaassa rasituksessa ruumiinlämpö kohoaa samankaltaisesti 10 minuutin kuluessa, eikä niillä kuitenkaan ilmennyt merkkejä voimattomuudesta, lyyhistymisestä tai poissaolevuudesta. EIC koira pyrkii läähättämällä viilentämään itseään kohtauksen aikana, mutta tämä on tavanomaista myös normaaleille koirille kovassa rasituksessa. EIC-labradorien palautuminen lepolämpöön ei ole poikkeavaa. Vaikka ruumiinlämmöllä voi olla yhteyksiä EIC:hen, ja se voi olla osatekijä jopa kuolemaan johtaneissa tapauksissa, koiran kyvyttömyys kunnolliseen ruumiinlämpönsä hallintaan ei näyttäisi olevan kuitenkaan perustavaa laatua oleva ongelma EIC-koirilla.

EIC-koirien lyyhistymiseen johtavia tekijöitä

Ympäristön lämpötila ei näyttäisi olevan merkittävä tekijä lyyhistymiskohtauksessa, mutta jos ilman lämpötila tai kosteus on suurempi kuin mihin koira on tottunut, voi kohtaus olla todennäköisempi. EIC-sairaiden koiraiden lyyhistymisriski on korkeampi maalla kuin vedessä. Vakavasti sairaita koiria on saanut kohtauksen noutaessaan riistaa jäisissä olosuhteissa jäätä rikkoessaan ja jotkut ovat hukkuneet saadessaan kohtauksen vedessä.

Kiihtymys. EIC-oirehtivat ovat yleisesti kiihkeitä, innokkaita koiria ja on hyvin ilmeistä, että niiden kiihkeyden tasolla on merkitystä. Jotkut vakavasti sairaat koiraat voivat erittäin kiihkeässä mielentilassa saada kohtauksen vähäisessäkin rasituksessa. Riski saada kohtaus on suurin, kun ne tekevät jotakin erityisen kiihdyttävää tai stressaavaa. Näitä voivat olla esim. elävän riistan noutaminen, metsästyskokeet, harjoittelu sähköpannalla (huom! kiellettyä Suomessa, suom.huom.) ja ylänköriistan hakeminen.

Rasitus. Rutiiniliikunta kuten hölkkä, vaellus, uinti, riistan noutaminen, agility tai edes pallottelu ei ole erityisesti kohtaukseen johtava tekijä. Aktiviteetit, joissa on jatkuva, intensiivinen rasitus – erityisesti yhdistettynä joko kiihtymiseen tai pelkotilaan – useimmiten aiheuttavat kohtauksen. Näitä voivat olla esimerkiksi riekko- tai fasaanijahti, paukkunoudot, harjoitusnoudot tai toistuvat, vaikeat markkeeraukset tai ohjaukset, joissa koiraa toistuvasti oikaistaan tai se odottaa saavansa sähköpantaan impulssin (sähköpannan käyttö on Suomessa kielletty, mutta erittäin yleistä USA:ssa), ja mönkijän rinnalla juokseminen.

Eläinlääkärin arvio sairastuneista koirista / diagnosointi

Hermostoon, sydän ja verisuonistoon, lihaksiin ja luustoon liittyvät löydökset ovat EIC-koirilla normaalit. Myös on verikoetulokset levossa ja kohtauksen aikana ovat normaalit. Näillä koirilla ei esiinny sydämen rytmihäiriöitä, alhaista verensokeria, elektrolyyttihäiriöitä tai hengitysvaikeuksia, jotka voisivat selittää kohtauksia. Ruumiinlämpö on merkittävästi koholla (keskimäärin 41,7ºC – korkeimmillaan 42,2ºC), mutta tämänkaltaista ruumiinlämpötilan nousua on havaittu tavallisilla rasitusta kestävillä labradoreilla. Sairaat koirat hyperventiloivat ja niiden veren hiilidioksidi- (laskee) ja pH-arvoissa (nousee) tapahtuu suuria muutoksia, mutta näitä havaintoja tehdään myös tavallisilla, terveillä koirilla. Halvausmaisen lihasheikkouden ( myastenia gravis ) testitulos on negatiivinen.

Kilpirauhasen toiminta ja lisämunuaisen kortisolituotanto vaikuttavat normaaleilta. Aivorunko- ja kuulovastetestit muutamilla kohtauksen saaneilla koirilla olivat normaalit. Sairailla koirilla ei myöskään ole geenivirhettä, joka aiheuttaa pahanlaatuista hypotermiaa (RyR1-reseptorin mutaatio).

EIC on kaikkien yleisin syy rasituksen / kiihtymyksen aiheuttamalle lyyhistymiselle nuorilla labradoreilla, jotka vaikuttavat terveiltä. Vasta äskettäin EIC on pystytty diagnosoimaan muutenkin, kuin pelkästään poissulkemalla muita lyyhistymistä aiheuttavia häiriöitä ja tarkkailemalla kliinisiä ominaisuuksia, sekä sairaiden koirien historiaa ja laboratoriotestejä. Kaikki rasitukselle herkät koirat tulisi käyttää eläinlääkärin tutkimuksissa, jotta hoidettavat lyyhistymistä aiheuttavat taudit voitaisiin hoitaa. Tällaisia voivat olla esim. ortopediset häiriöt, sydänviat, anemia, hengitysvaivat, alhainen verensokeri, selkäytimen pääteosan puristusoireet (cauda equina syndroma), halvausmainen lihasheikkous, lisämunuaisten vajaatoiminta, sekä lihassairaudet.

EIC-kohtauksen erottaminen lämpöhalvauksesta

Lämpöhalvauksesta on olemassa useita hyviä eläinlääkäreiden kirjoittamia kuvauksia ja EIC:n kohdalla oireyhtymä on aivan erilainen. Lämpöhalvauksessa koiran toipuminen on hyvin hidasta kestäen tunneista jopa päiviin, tai koira menehtyy kohtaukseen. Laboratoriokokeet osoittavat CK:n (kreatiinikinaasi, lihaksissa esiintyvä entsyymi, jonka aktiivisuus veressä suurenee mm. lihassairauksissa ja sepelvaltimotukoksen yhteydessä) pitoisuuksien kasvavan voimakkaasti (7-11 –kertaisiksi). Vakavia tajunnan muutoksia; eteneviä ja yhtäkestoisia, (muutamasta tunnista useisiin päiviin) todetaan 80%:lla sairastuneista ja merkittäviä endoteelisiä (verhoaa sydämessä, veri- ja imusonissa niiden sisäpintaa) vammoja, jotka johtavat mikroverisuoniston tukoksiin, DIC, thrombocytopeniaa (verihiutaleniukkuus) ja verenvuotoa, sekä akuuttia munuaisten vajaatoimintaa useimmilla potilailla. Vastakohtana, EIC-kohtauksessa, joissa ei todeta laboratoorisia muutoksia, koirat toipuvat nopeasti ja ovat taas iloisia ja juoksentelemassa 5-25 minuutin kuluessa.

Pitemmän ajan ennuste

Sairaat koirat vain harvoin voivat jatkaa treeniä tai kisaamista. Näyttäisi olevan niin, että sairaat koirat pärjäävät lemmikkeinä ilman treeniä ja rasitusta, näin niiden oireet eivät etene. Ne voivat elää suhteellisen normaalia elämää, jos niiden omistajat rajoittavat rasitusta ja kiihtymistä. Monet koirat näyttävät ”toipuvan” kun ne ikääntyessään tulevat vähemmän aktiivisiksi ja innokkaiksi. Koirien omistajille tulee tehdä selväksi, että kohtauksen tunnusmerkkien ilmaantuessa tulee rasitus keskeyttää välittömästi sillä jotkut koirat ovat kuolleet, kun rasitus on jatkunut kohtauksen aikana. Kaikki EIC-kuolemat eivät ole sattuneet vain vakaville tapauksille – vakavuus perustuen kohtausten määrälle tai tarvittavan rasituksen määrälle.

Hoito

Paras hoito on välttää intensiivistä liikuntaa ja samanaikaista voimakasta kiihtymystilaa ja lopettaa liikunta heti ensioireista. Joihinkin koiriin lääkehoito on kuitenkin tehonnut niin, että ne ovat voineet jatkaa kovaa treeniä ja korkean tason kilpailu-uraa. Kaikki kuvatut lääkkeet ovat olleet joissakin tapauksissa tehokkaita, mutta mikään ei ole tehonnut kaikkiin koiriin.
Hoito fenobarbitaalilla ( epilepsian hoidossa käytettävä lääke ): monet koirat ovat saaneet apua ko. lääkkeestä
( 2 mg/kg joka 12. tunti tai 24 tunnin välein ). Mekanismi, miten fenobarbitaali toimii EIC-koiralla ei tunneta. Jotkin koirat ovat reagoineet alhaisilla lääkkeen seerumipitoisuuksilla, jotka ovat paljon pienempiä, kuin ne, joita pidetään epilepsian hoidossa vastiketta antavina.
On mahdollista, että lääke auttaa koiraa sen kiihtymystilassa, ikäänkuin "hioo terävimmän kärjen kiihtymykseltä pois " ja rauhoittaa koiraa. Täten se välillisesti estää kohtauksen syntymisen.
Kennelliiton sääntöjen mukaan ei lääkityllä koiralla kuitenkaan voi kisata ja muiltaosin en käännä alkuperäisen artikkelin lääkelistaa tähän.

EIC:n erottaminen muista taudeista on enemmän lääkärin kuin maallikon asia ja siksipä en lähde ruotimaan sitä sen enempää.
On kuitenkin hyvä ottaa eläinlääkärissä esille, missä tilanteessa kohtaus on tullut ja minkälaisena. Belgianpaimenkoiran ollessa kyseessä,
ell antaa useimmiten herkästi arvion, että koira on saanut epilepsia kohtauksen. Fenobarbitaalin ( epilepsia lääke ) poistaessa
jatkossa kohtaukset, se voi herkästi johtaa väärän diagnoosin tekemiseen.

Perinnöllisyys

Pentuesisarukset ja muut sukulaiset ovat useammin perimältään sairaita kuin populaation koirat keskimäärin. Tämän perusteella on syytä epäillä, että kyseessä on periytyvä sairaus. Ilmiasultaan terveet koirat voivat tuottaa pentueita, joissa on useita sairaita yksilöjä. Sukutauluja tutkimalla voidaan olettaa, että EIC periytyy autosomaalisesti ja resessiivisesti. Ominaisuus siis periytyy sukupuolesta riippumattomasti ja väistyvästi eli sen ilmeneminen voi hypätä useamman sukupolven yli.

EIC:n osalta on kehitetty DNA-geenitesti, keräämällä sairaista koirista ja niiden sukulaisista verinäytteitä. Virheellisen geenin sijainti löytyi 2007. Sairas koira on perinyt mutatoituneen geenin molemmalta vanhemmaltaan, jotka ovat joko sairaita tai kantajia. EIC periytyy autosomaali resessiivisesti eli se jättää mutatoituneen geenin kaikille jälkeläisilleen. EIC-koira ei saa kohtausta välttämäti koskaan,
vaikka olisi geneettisesti sairas.

Kantajakoiralla on yksi kopio mutatoituneesta geenistä. Se on perinyt virheelisen geenin, joko isätään tai äidiltään. Se ei ole itse sairas.
Kantajakoira periyttää mutatoituneen geeninkopion puolelle jälkeläisistään.

Terveillä koirilla molemmat geenikopiot ovat terveitä. Terve koira on kohtauksiton, eikä periytä sairautta jälkeläisilleen.

Testitulosten tulkinta

affected – perimältään sairas (=koiralla on molemmilta vanhemmilta mutaatiogeeni). Moni EIC-perimältään sairas koira ei koskaan oireile.

carrier – kantaja (=koiralla on toiselta vanhemmalta terve ja toiselta mutaatiogeeni). Kantajat eivät sairastu itse, koska tarvitaan mutaatiogeeni molemmilta vanhemmilta, että sairaus ilmenee. Kantajat puolestaan siirtävät noin puolelle jälkeläisistään mutaatiogeenin.

clear – normaali (=koiralla on molemmilta vanhemmiltaan normaali, terve geeni).