Torstai 22.2.07

Kaunis aurinkoinen päivä Klaukkalassa, meidän ”landella”. Koiramme Isla osallistui tavanomaisella reippaudella pihatöihin, kanteli halkoja ja hyppeli iloisesti lumen keskellä. Koira oli täysin normaalissa ja pirteässä ”Belgi” kunnossa.

Illalla ruoka ei maittanut, mutta se ei meillä ollut epänormaalia, sillä usein jätämme ilta ruoan yöksi koiralle ja yleensä kuppi on aamulla tyhjä.

 Perjantai 23.2.07

Aamulla Isla oli erittäin väsynyt, sitä ei edes huvittanut lähteä ulos aamu tarpeita suorittamaan. Sain suostutella koiran ulos ja pisu tuli suoritettua. Ruokakuppiin ei oltu koskettu yön aikana.

Päivällä Isla oli ulkosalla, mutta ei jaksanut leikkiä, se otti mielellään hyvän paikan aurinkoiselta hangelta ja makaili siinä seuraten tyttömme Merin puuhailuja.

Illalla olimme lähdössä kotiin, Isla ei ollut yhtään innostunut, se jopa nukkui tuvan lattialla, kun pakkasimme autoja kotiin siirtymistä varten. Pienen suostuttelun jälkeen sain koiran autoon, matkalla se vain nukkui, mikä oli erittäin epätavallista.

Illalla Isla oli yhtä platoninen, ei syönyt eikä myöskään paljon juonnut. Pisu käytiin juuri ja juuri tekemässä, mutta iso hätä oli ihan kuin unohtunut kokonaan.

 Olimme hiukan huolestuneita, mutta kokemuksesta tiesimme että, koirilla on joskus pieniä taukoja syömisessä ja muutenkin saattoi olla aikoja milloin ne ”otti vähän iisimmin”…

 Lauantai 24.2.07

Päivä oli perjantain toisinto, nyt aloimme tarkkailla Islan käyttäytymistä tarkemmin.

Islalle ei ruoka maittanut lainkaan, yritimme nyt myös herkuilla suostutella syömään, mutta mitään ei mennyt alas, hiukan vettä siinä kaikki.

Tässä vaiheessa ”kopeloin” koiran kunnolla kuonon päästä hännän päähän, Islalla ei ollut kosketus arkuutta. Kuonopää oli kuuma ja joskus ”kylmän hikinen”. Suu oli tiukasti kiinni ja koira ei läähättänyt ollenkaan. Ikenet olivat normaalit, samoin hampaat ja silmät, sekä korvat. Koiran tasapaino ja liikkuminen normaalia, mutta koira erittäin väsynyt. Se nukkui lähes koko päivän.

Sunnuntai 25.2.07

Edellisten päivien toisintoa, mittasin Islan leposykkeen ja se oli 110-120 lyöntiä/min eli todella kova. Aamupäivällä soitettiin kasvattajalle ja kerroin Islan oireet. Keskustelun jälkeen mittasin myös koiran lämmön joka oli 38,3 astetta. Tulimme kasvattajan kanssa samaan tulokseen, että paras viedä Isla tänään lääkäriin, vaikka onkin pyhäpäivä.

Hakeuduimme siis Eläinlääkäriasema Mevetin päivystykseen, viisi tuntia odottelua vastaanottoaulassa meni leppoisasti kerrankin rauhallisen Belgin kanssa, kolmet oksennukset tuli siivottua ja kerran oltiin ulkosalla pisut hoitamassa. Kerroimme                      

Eläinlääkärille (Leena Saijonmaa-Koulumies) tarkan selvityksen Islan oireista. He ottivat koirasta verikokeet ja kolmet RTG-kuvat. Alustava diagnoosi ADDISONIN-tauti. Kuvista kävi ilmi että, Islan sydän on pieni kokoinen, taudille tyypillinen oire.

Jo samana iltana reilun kuuden tunnin odottelumme jälkeen, saatiin lähete Viikkiin Yliopistolliseen Eläinsairaalaan ja siellä suoraan teho-osastolle, missä aloitettiin koiramme nesteytys ja elektrolyyttikorvaushoito, kortisonia ja pahoinvointilääkettä suonensisäisesti, sekä mahansuojalääkettä nahan alle. Islalle tehtiin ACTH-stimulaatiotesti Addisonin taudin varalta, myös lääkitys (florinef ja kortisonlääkitys Prednisolon) aloitettiin ko. taudin mukaisesti.

Isla onneksi piristyi nestehoidolla ja kortisonilla. Rakas koiramme jäi hoitoon eläinsairaalaan tiistaihin (27.2.) saakka, tiistaiaamulla se siirrettiin teho-osastolta sisätautien sairaalaosastolle ja Isla pääsi kotiin illalla.

 Isla oli huomattavasti pirteämpi, mutta ei vielä normaali ”Belgi”. Hiukan väsynyt, mutta ruokahalu oli kyllä löytynyt, tosin nyt se oli vuorostaan loputon ja samoin vettä kului uskomattoman paljon.

Keskiviikko 28.2.07

Olin Islan kanssa kotona koko päivän, se oli pirteä ja normaalin oloinen. Mikä taas oli poikkeavaa, se olisi syönyt koko ajan. Nesteytyksen vuoksi edellinen yö oli jo meille poikkeuksellinen, eli koiraa oli joutunut päästämään ulos noin neljän tunnin välein.

Eläinsairaalasta tuli vahvistus Islalle tehdystä rasituskokeista, diagnoosi on vahvistunut lisämunuaiskuoren vajaatoiminnaksi eli Addisonin-taudiksi.

Yhteenveto

Oireet ennen taudin määritystä
väsymys ja haluttomuus
(masennus)
syömättömyys (3 vrk)
ei ulostanut (3vrk)
joi todella vähän

Virtsa vahvan hajuista ja väri vahvan keltaista ei läähättänyt, piti huulet tiukasti yhdessä ei kosketus arkuutta lepo syke 100-120 lyöntiä minuutissa liikkui erittäin vähän ikenet normaalin väriset, samoin silmät ja korvat koiran tasapaino ja liikkuminen (nousi takajaloille ym..) normaali lämpö 38,3 astetta oksentelu yhteensä neljä kertaa

 Oireet ennen ensimmäistä kontrollikäyntiä kova ruokahalu juo paljon normaalia enemmän vettä vatsa normaalia löysemmällä virtsaa paljon käytettävä tarpeilla ulkona noin 4-6 tunnin välein (norm. 8-10 h) nukkuessa tärisee.

Mitä tuli maksamaan

Mevet kokonaisuudessaan  225,70 €
Yliopistollinen eläinsairaala 405,29 €
Lääkkeet 16,74 €
Yliopistollinen eläinsairaala 1. kontrollikäynti  39,80€ Yliopistollinen eläinsairaala
2. kontrollikäynti melkein saman verran kuin aikaisempi käynti.

 
Jatkossa Islan kanssa on käyty n.kuuden kuukauden välein kontrollikäynnillä, jossa on seurattu, tarvitaanko lääkitystä muuttaa ja ne kerrat maksavat Yliopistollisessa eläin sairaalassa n.40€ ja siihen lääkkeet lisänä (onneksi ne ei ole kovin kalliit).
Esimerkki 1/09  Florinef 0,1mg 3X100 hinta 28,26 € ja
kortisonilääkitys Prednisolon 5mg 1X100 hinta 7,04 €

1.3.2007 – 21.5.2009 välisen aikana, sekä tästä eteenpäin Islan vointi ja lääkitys Isla on nyt ihan oma itsensä. Iloinen, energinen, lempeä, älykäs ja komea uros Belgi. Eli ihanteellinen ”normaali” koira. Siis päälisin puolin ei kukaan tietäisi koiramme sairastavan mitään vakavaa ja parantumatonta tautia. Mutta tosi asia näin vaan on.   Isla ei voinut enää taudin toteamisen jälkeen osallistua mihinkään kilpailuihin, eikä näyttelyihin, koska lääkkeet katsotaan doping-aineiksi. Koiraamme ei myöskään voida käyttää jalostukseen, koska ei voida varmaksi tietää periytyisikö se. Isla oli hädin tuskin täyttänyt 3-vuotta. Se oli myös saavuttanut pari Serttiä ja oli yhtä vaille valio.

Vaikka koiramme joutuu joka ainut aamu ja ilta (siis tauotta) ottamaan lääkkeitä siis Florinef  2 aamulla ja 2 illalla, sekä kortisonilääkkeen Prednisolon joka toinen päivä ½ tabletti. - Niin on jotain hyvääkin. Isla on lääkkeen ottamisesta tarkka. Se on ottanut siitä niin tavan, että osaa itse jopa muistuttaa lääkkeistä. Eikä niitä tarvitse piilotella mihinkään herkkuihin, vaan se nappaa ne helposti alas ilman mitään kommervenkkeja. Joskus se sitten saa päälle myös makupalan, mutta yleensä Islalle riittää vain taputus ja kunnon kehu. Ja sen se on ansainnutkin!! Olemme siitä iloisia, että Isla sai Mevetistä nopeasti oikean diagnoosin ja Addisonin tauti ei pitäisi vaikuttaa koiran elinikään. Nyt vaan Isla-koiramme kanssa tulisi viettää leppoista normaalia elämää, sekä välttää suuria stressaavia tapahtumia ja muutoksia. Ainahan stressaavia tilanteita ei voi välttää, silloin kortisonilääkitystä voi hiukan nostaa,
niin se helpottaa Islan oloa.

Islan omistajat: Katariin ja Janne Räsänen 21.05.2009